Ikuinen naiseuden prinsiippi

"Aasiassa ei koskaan pystytetty monumentteja suurille sankareille, ei edes Tšingis-kaanille verisine taisteluineen, vaan naiselle. Ja sen vuoksi, että aasialaiset ymmärsivät, että vain rakkauden ihmeellisen voiman avulla voimme muuttua radikaalisti.

Äitiys, rakkaus, nainen: kas siinä jotain suurenmoista, joka kajahtelee avaruuden kuorossa, aina ikuisella tavalla. Nainen on Luojan kaunein ajatus tehtynä lihaksi, vereksi ja elämäksi."

Nainen on aina ollut suurten miesten rinnalla, hän on rohkaissut heitä, hän on antanut heille ideoita, hän on kannustanut heitä taisteluun, hän on nostanut heidät korokkeelle, hän on ohjannut heitä tekemään jättimäisiä tekoja.

Aivan kuten Minerva roomalaisten keskuudessa, Ateena kreikkalaisten keskuudessa, Tonantzin atsteekkien keskuudessa, Devi-Kundaliini hindulaisten keskuudessa, Isis loisti muinaisessa faraoiden Egyptissä mitä suurenmoisimpana naisjumaluutena.

Juuri siellä, Kemin aurinkoisessa maassa, loisti yliluonnollisella voimalla temppeleitä, jotka oli omistettu kouluttamaan papittaria – joita myös kutsuttiin vestaaleiksi – jotka sitten lähtivät täyttämään pyhää tehtävää kohottaa mies ylös.

 Nykyisin myös me miehet, kykenemättöminä eliminoimaan egojamme, miniämme, olemme degeneraation vallassa, vastuuttomia perheemme ja itse yhteiskunnan suhteen, mikä on pakottanut naisen kilpailemaan miehen kanssa etsimällä toimeentuloa itselleen ja lapsilleen. Joten nyt niinkuin ennenkin, naisella on kaksinkertainen haaste: etsiä toimeentuloa ja regeneroida miehensä.

Isistä, kuvausta ikuisesta naiseudesta, Äiti-Jumalasta luontona, Suuresta Äidistä egyptiläisten keskuudessa, palvoivat kaikki ne, jotka uskaltautuivat tutustumaan hänen salaperäisiin opetuksiinsa ja seuraamaan niitä uskollisesti.

Aikojen alussa naista jumaloitiin hyvin erityisellä tavalla. Häntä pidettiin ikuiseen naiseuteen kuuluvana ja siitä periytyvänä osana, toisin sanoen (osana) siitä muinaisesta käsityksestä – joka on vakiintunut myös mayojen, tiibetiläisten, kristittyjen, druidien, persialaisten, skandinaavien jne. kulttuuriin –, että nainen on elävä fyysinen edustus Äiti-Jumalasta luontona. Sen lisäksi oli olemassa tuhansia temppeleitä, jotka oli omistettu naisen palvomiseen ja tutkimiseen objektiivisena edustuksena luonnosta. Jos käsityksemme naisesta olisivat yhtä korkeita kuin ne joita muinaisilla kansoilla (joita virheellisesti on nimetty sivistymättömiksi) oli, maailmamme olisi parempi.

Hyvin älykkäät sosiologit ja psykologit kuten Sigmund Freud ja hänen oppilaansa C. G. Jung puolustivat ajatusta, että "Nainen ei ole enempää eikä vähempää kuin kuin perhe-elämän perusakseli, ydin tai aurinko, jonka ympärillä pyörii koko yhteiskunta – aivan kuin kyse olisi pienistä aurinkokunnan planeetoista – nimeltään perhe."

Ilman naista ihmisten yhdistymisen keskuksena koko ihmiskunta olisi yhtä kaaosta.

Valitettavasti nykyään on paljon viisastelijoita, jotka pyrkivät erkaannuttamaan elämästä kaiken mikä on hellätunteista, yksinkertaista, tunteellista – lyhyesti sanottuna asioita, jotka eivät kuulu materiaan vaan ihmisen sielulle.

Mutta kun menemme päin kovaa, kamalan rajua seinää, joka on elämä itse, päädymme arvostamaan niitä asioita, joita yhteinen nimittäjä, ihmismassa, arvostaa vähiten: välittäminen, rakkaus, hellyys, kärsivällisyys, kyky laittaa itsensä kärsivän asemaan tunteakseen kuten tämä tuntee jne.

Me kaikki sanomme päinvastaista: “Nuo asiat ovat meille tärkeitä", mutta se on puhdasta teoriaa, koska silloin kun se täytyy osoittaa, jäljelle jää vain tyhjiä sanoja, ja harvoin olemme syvästi vilpittömiä...

Kaikella kunnioituksellamme näitä sanoja lukevia kohtaan, uskomme nyky-yhteiskunnan tekevän meistä tunteettomia, kovia, itsepäisiä, hyvin egoisteja, ja että meitä kiinnostavat pelkästään aistinautintomme, ilman että välittäisimme siitä mitä tapahtuu kaikille niille, jotka kärsivät; ja tässä tapauksessa naiselle, joka laajuudessaan on äitimme. Ja jokainen äiti on hyvin arvokas, olipa hänellä ollut elämässään kuinka paljon ongelmia tahansa, olipa hänen ja lapsiensa välillä ollut kuinka paljon hankaluuksia ja ymmärryksen puutetta tahansa.

Äiti on ylevintä mitä ihminen voi tuntea rakkaudesta, siitä voit olla varma, hyvä lukija. Kukaan ei rakasta sinua niin paljon!

Samael Aun Weor