Ikuisia gnostisia arkkityyppejä

"Arkkityypin" käsite on aina ollut "filosofia perenne et universalin" tarkan tutkimuksen kohteena, sillä tämä on nähnyt siinä pilkahdukselta yhden suurista arvoituksista, jonka sisällä on vastaus kirjavaan skaalaan kysymyksiä, joita on esitetty ihmisten sielullisesta tai psykologisesta elämästä.

Filosofia ei kuitenkaan ole ainoa, joka on tunkeutunut mukaan arkkityyppien seikkailuun, sillä vastaavasti tiede – merkittävien oppi-isiensä kautta – on samalla tavalla yrittänyt purkaa auki tuota monimutkaista maailmaa, joka ympäröi "ikuisia ja universaaleja" käsitteitä, aivan kuten niitä myös arkkityypeiksi kutsutaan.

Uskontomuodot – alkuajoistaan lähtien täynnä äärettömän määrän metafyysisiä, esoteerisia ja yliluonnollisia arkkityyppejä – ovat ylläpitäneet itseään ja säilyneet aikakausien halki, koska aivan pohjimmiltaan niiden oman olemassaolonsa syy lepää varmuudessa siitä, että niiden totuudet ovat piilotettuina arkkityyppiseen maaperään. Ja juuri siitä syntyy kiihkeä mystinen kutsumus selvittää ikuisia totuuksia, jotka niitä tutkivalle ovat muuttuneet teologiseksi mysteeriksi.

Symboliikka on amfiteatteri, jossa arkkityyppi esiintyy, olipa sitten aikakausi, paikka, sen liikkelle paneva suuntaus tai sen haltijat mitä tai keitä tahansa.

Ja on eittämätön tosiasia, että symboliikka on tiede, jonka kautta kosmiset arkkityypit ovat ilmaisseet itseään vuosituhansien ajan, koskettaen mitä suurimmalla varmuudella ihmisen henkistä rakennetta työntääkseen häntä etsimään todellista identiteettiään tai todellisuuttaan, joka hänelle on ominainen olemassaolon puitteissa.

Siitä johtuu, ettäyksikään esi-isiemme sivilisaatio ei välttynyt siltä lumoukselta ja magialta, jota arkkityyppien manifestaatio tuo kuninkaalliseen taiteeseen, sillä tämä aito artistinen kokemus paljasti, ja paljastaa yhä, tietoa, joka välttelee pelkkiä rationalistisia analyysejäja joka on yhteydessä ihmisajattelun ja -tuntemisen kehiin. Sieltä, minne sanat eivät voi yltää, aloittaa kuninkaallinen taide kaunosanaisen puheensa absoluuttisista totuuksista, jotka koskevat kansojen elämää ja ihmisolennon pohjimmaista kohtaloa.

Ja on niin, että ihmisrodun psyykeseen on kaukaisista ajoista lähtien vaikuttanut loputon skaala ilmiöitä (fyysisiä tai fyysistä korkeampia), jotka yhdellä tai toisella tavalla ovat yrittäneet evankelioida ihmisen tietoisuutta jatkuvaan kaipuuseen löytää merkityksellisiä, objektiivisia, syvällisiä ja samoin totuudellisia vastauksia "olemassaolosta" juontavaan mysteeriin sekä ketjuun tapahtumia, joka siitä lähtee liikkeelle.

Tämä vuorovaikutussuhde IHMINEN + SYMBOLIT tai MERKIT on kaukaisista ajoista lähtien luonut kommunikaatiota ihmisolennon ja hänen äärettömän intiimiydensä välille, yrittäen purkaa luonnon ja kosmoksen – joista hän on osallinen – kieltä. Monia ovat ne kirjailijat, jotka näkevät tässä muinaisessa vuorovaikutussuhteessa syntyperän ideologisille, metafyysisille ja samalla ritualistisille järjestelmille, jotka nykyään tunnetaan uskontona tai uskontoina.

Jokaisessa ihmisessä piilee, gnostisesti sanottuna, primäärinen, koskematon, alkuperäinen energia, joka filosofisesti määritellään "korkeammaksi älykkyydeksi", ja jota ontologisin termein kutsutaan "Olemukseksi". Tämä Olemus eli loppumaton todellisuus kuuluu jumalaisuuteen, ja tuntee kaikkitietävän ominaisuutensa ansiosta inhimillisen, sekä sen seurauksena infrainhimillisen eli kaoottisen. Tämä persoonaton, energeettinen ja paljastumaton olento on inhimillisen ilmaisukulkuvälineensä kautta oppinut tuntemaan – ihmiskunnan suurten opettajien mukaan – koko ylisen kosmoksen, ja haluaa samalla tavalla oppia tuntemaan alisen kosmoksen. Tämä on syy pyhiinvaellukselle, jonka tämä energia tekee, ja perusmotiivi sille, miksi monet teologit ovat sanoneet, että:

JUMALA PYRKII HEIJASTAMAAN ITSENSÄ OMAN LUOMATYÖNSÄ PEILIIN 

Tämä maraton, jota ihmiskunta on juossut alkuajoistansa lähtien, etsien avainta, joka avaisi oven päästä sisään saliin, jossa on ylimmät ratkaisut siihen, mistä olemme tulleet, miksi olemme olemassa, mihin olemme menossa; (tämä maraton) on liikuttanut tiedemiehiä, runoilijoita, taiteilijoita, mystikkoja ja filosofeja pohtimaan tuhat ja sata kertaa Suurta Todellisuutta, jota kun ei voi kuvailla sanoin, on yritetty tiivistää symbolisiin arkkityyppeihin.

Teksti kirjasta "Ikuisia gnostisia arkkityyppejä", Óscar Uzcategui Q.