Rakkaus, seksuaalisuus ja vapautuminen

Tutkimalla yksityiskohtaisesti länsimaalaista sukupuolielämän muotoa vuosisatojen ajalta, löydämme nopeasti malleja huolestuttavasta käyttäytymisestä freudilaisen ja gnostisen psykologian valossa.

Näin on, ystävälliset lukijat: riittämätön tieto seksuaalisuudesta on johtanut meidät virheellisiin käsityksiin, kun olemme yrittäneet löytää viisaan kanavoinnin tälle energialle.

Sitä vastoin idässä tämä huomattava eksyminen absurdeille teille seksuaalisuuteen liittyen ei lisääntynyt määrässä eikä tavassaan, kuten sitä vastoin tapahtui länsimaalaisella pallonpuoliskollamme.

Idässä sitä tabua, jonka me länsimaalaiset olemme luoneet seksologiasta, ei ole ollut olemassa eikä sitä ole esiintynyt hälyttävissä muodoissa, joita olemme nähneet omalla pallonpuoliskollamme.

Keskiajalla, mainitaksemme esimerkin, seksi oli syntinen ja aina paholaiseen yhdistetty aihe. Seksi yhdistettiin infrainhimillisiin voimiin, ja jokaista ihmistä, joka meni kyseiselle alueelle, pidettiin perverssinä ja alempien vaikutteiden riivaamana.

Muistakaamme sen lisäksi marttyyriudet, joihin monet ihmiset alistivat itsensä, päätyen jopa silpomaan luovat elimensä näennäisenä tarkoituksenaan lähestyä Jumalaa enemmän. Ja silmiinpistävänä huomautuksena mainitkaamme juuri tässä tuon toisen määrän ihimisiä, jotka käyttivät seksiä mennäkseen "luontoa vastaan", yrittäen muodostaa yhteyden maagisiin prinsiippeihin ja palveluksiin siltä, jota he kutsuivat Saatanaksi.

Se mikä todellakin on varmaa on, että seksi on aina ollut sidottuna ihmisten elämän eri alueisiin.

Seksin rinnalla on epäilemättä aina puhuttu rakkaudesta.

Esimerkiksi Rooman aikoina, keisarien Rooman ajanjakson kieppeillä, seksiä varjeltiin Vestan ja Eleusiksen temppeleissä huomattavan uskonnolliseen ja samaan aikaan eroottiseen sävyyn. Samaa osoittavat jäännökset, joita yhä on raunioituneissa temppeleissä, jotka omistettiin Bacchukselle, Dionisiukselle, Panille jne. jne. jne.

Tämä suuntaus ilmeni samoiten muinaisessa Kreikassa, joissa Dionisiuksen seksuaalimysteerit kukoistivat loistokkaasti.

Siirtyen sitten romantiikan aikaan, seksi ja rakkaus sekoittuivat platoniseen ja enkelimäiseen käsitykseen.

Seksuaalisuuteen liittyen kolikon molemmat puolet ovat aina olleet olemassa. Toisin sanoen se, mitä kutsumme normaaliksi seksuaalisuudeksi, ja toinen, jota kutsumme infraseksuaalisuudeksi.

Nykyajan gnostilaisuuden perustajapuheenjohtaja K.M. Samael Aun Weor on sanonut:

"Ymmärrettäköön normaalin seksuaalisuuden henkilöillä niitä, joilla ei ole minkäänlaisia seksuaalisia konflikteja. Seksuaalienergia jakautuu kolmeen erilaiseen tyyppiin: Ensimmäisenä energia, joka liittyy lajin lisääntymiseen ja yleisesti fyysisen kehon terveyteen. Toisena energia, joka liittyy ajattelun, tunteen ja tahdon sfääreihin. Kolmantena energia, joka liittyy ihmisen Henkeen eli hänen jumalaiseen osaansa."

"Jokainen negatiivinen mentaalinen asenne seksiä kohtaan aiheuttaa tämän voimakkaan energian soluttautumisia toisiin toimintoihin, saaden aikaan pelottavia katastrofeja, joiden kohtalokas tulos on seksuaalinen degeneraatio tai infraseksuaalisuus."

Tässä siis sanat K.M. Samael Aun Weorilta, seksuaalimysteerien syvälliseltä tuntijalta.

Meidän päivinämme (tänä näennäisen modernismin aikana) ihmisten seksuaalinen asenne on saanut huomattavan väkivallan sävyjä. Synkentääkseen tätä surullista näkymää vielä enemmän, media – elokuvateatteri, televisio jne. – ovat tehneet seksistä absurdeja tulkintoja.

Tiedot, joita katsojille tarjotaan – kaukana heidän sukupuolikulttuurinsa rikastamisesta – edustavat lähes aina sukupuolietiikan rappiota. Seksuaaliset paheet ratsastavat tuhansien julkaistujen kirjojen sivuilla näennäisenä tarkoituksenaan valaista lukijan tietoisuutta...

Valtavia määriä homoseksuaaleja ja lesboja tukeutuvat niiden argumentteihin, pitäen perustanaan typeryyksiä, joita sanotaan niissä tai näissä seksologian kirjoissa, jollaisia nykyään julkaistaan kuin rikkaruohoja kaikissa maapallon kolkissa.

Menneinä aikoina ja yhä nykyään, meidän päivinämme, Tiibetissä ja eräissä salaisissa paikoissa Intiassa seksiä tutkikaan tarkasti ja kunnioittavalla tavalla psykologisen ja henkisen vapautumisen välineenä.

Monet taolaiset ja buddhalaiset munkit tuntevat menetelmiä pystyä hallitsemaan ja transmutoimaan ihmiselimistön sukupuolieritteitä.

Näitä zen- tai tao-buddhalaisuuden menetelmiä kutsutaan tantrismiksi, tämän ollen sana, joka tarkoittaa sovintoa fohaattisen käärmetulen kanssa (itämainen allegoria seksuaalipotenssista).

Valitettavasti tantrismi, joka toisinaan on saapunut meille länteen kirjojen kuten Kama Kalpa, Kama Sutra tai Anagaranga kautta on yksinkertaisesti karikatyyri todellisesta itämaisesta tantrismista.

Onneksi gnostinen tiede (nykyään K.M. Samael Aun Weorin opettamana) ottaa esiin uudelleen, jälleen kerran, seksuaalisen aihepiirin yhdistettynä miehen ja naisen sisäisen vapautumisen aihepiiriin, juuri sellaisena kuin sitä muinaisesti kehitettiin tantrisen vihkimyksen temppeleissä. Gnostisten tantristen tietojen ansiosta voimme nykyään puhua täydellisesti supraseksuaalisuudesta, jota harjoitettiin tuhansia vuosia sitten hyvin muinaisissa kulttuureissa kuten sitä olivat mayat, Kreikka, Egypti, Arabia, kiinalainen kulttuuri Keltaisen lohikäärmeen aikoina, sekä monet muut, joiden mainitseminen veisi hyvin pitkään.

Jäänteitä tästä supraseksuaalisuuteen liittyvästä kulttuurista löydämme temppeleistä, joita pystytettiin juurikin kalloiden päälle tai kaivettiin vuorien uumeniin, kuten Khajurajon temppeleiden tapauksessa Intian koillisessa.

Päätämme tämän artikkelin kutsumalla lukijan tutkimaan tarkoin sivuja "Täydellisestä avioliitosta", "Kultaisen kukinnon mysteeristä", "Parsifal selitettynä", jotka ovat K.M. Samael Aun Weorin etoksia, joista hän voi juoda tantrisen viisauden nektaria.

Óscar Uzcategui.
Ote teoksestaan "Ego, esenssi ja todellisuus""